Ateneumin taidemuseo, Helsinki – Frantisek Kupkan maalauksia. Avoinna 19.5. saakka, ti, pe 10-18, ke, to 10-20, la, su 10-17. Didrichsenin taidemuseo, Helsinki – Karoliina Hellbergin maalauksia ja muotoilua. Avoinna 5.5. saakka, ti-su 11-18.Arkkitehtuurimuseo, Helsinki – Suur-Merijoen kartano – jugendin helmi. Avoinna 8.9. saakka, ti-su 11-18, ke 11-20.
Kerrotaan, että Wassily Kandinsky meni kerran ateljeehensa ja löysi sieltä oudon teoksen. Hetken päästä hän kuitenkin oivalsi, että se oli hänen oma maalauksensa, mutta ylösalaisin käännettynä. Samalla hän kuitenkin oivalsi, että taideteoksen ei välttämättä tarvitse esittää mitään. Tästä katsotaan abstraktin taiteen saaneen alkunsa.
Tarina ei tee oikeutta lajille. Ja keksijäkin on väärä. Tsekkiläissyntyinen Frantisek Kupka (1871-1957) oli nimittäin ensimmäinen taiteilija, joka esitteli näyttelyssä ei-esittäviä teoksia jo vuonna 1912. Ja hän päätyi ilmaisuun monien vaiheitten kautta, laji kehittyi vähitellen ei sattumalta.
Kupka: Omakuva, 1910
Alkuvaiheessa Kupkan taiteesta löytyy useita tyylillisiä vaikutteita: symbolismia, ekspressionismia, realismiakin. Mutta pian ulkoista muotoa tärkeämmäksi tuli henkisen sisällön etsiminen; hän tavoitteli puhdasta taidetta, joka olisi vapaa todellisuuden kuvaamisen taakasta. Jo esittävissäkin teoksissa viiva, väri, valo ja muoto olivat todenmukaisuutta tärkeämpiä. Näihin pyrkimyksiin Kupkaa johdatti kiinnostus okkultismiin, spiritismiin ja teosofiaan.
Abstraktit teoksensa Kupka rakensi usein musiikin tapaan. Viivojen, pintojen ja värien rytmit ja vuoropuhelut olivat hänelle tärkeitä. Hän pyrki tekemään näkymättömän näkyväksi. Hän oli vähintäänkin yhtä ankara ja johdonmukainen kuin Wassily Kandinsky tai Piet Mondrian, joiden varjoon hän on syyttä jäänyt.
Koneet ja jatsi innoittivat Kupkaa joitakin vuosia sotienvälisenä aikana. Hän ei kuitenkaan ollut koneromantikko niin kuin jotkut tuon ajan taiteilijat. Tarkoituksenmukainen muoto oli hänelle tässäkin tapauksessa tärkeintä. Viimeisinä vuosinaan hän palasi puhtaaseen abstraktiin ilmaisuun.
Kupka oli taitava piirtäjä, ja niinpä hän sai runsaasti erityisesti poliittisilta lehdiltä runsaasti kuvitustehtäviä, elettiinhän sata vuotta sitten lehtikuvituksen kulta-aikaa. Hän teki kuitenkin tuota työtä vain elättääkseen itsensä. Taiteena hän ei sitä pitänyt.
Kupka: Jazz-Hot,1935
Kupka pysytteli parhaansa mukaan erossa viime vuosisadan alun ismeistä. Hän tunsi vastenmielisyyttä muiden ohella Henri Matissea ja muita fauvisteja kohtaan. Karoliina Hellbergin maalauksissa sen sijaan on häivähdys Matissen tavasta tehdä taidetta. Tuon mestarin varjo tai oikeastaan valo onkin seurannutkin länsimaista maalaustaidetta jo yli sadan vuoden ajan.
Hellbergin maalausten värit ja valot helähtävät joskus hyvinkin matissemaisesti. Myös syvyysvaikutelman minimoiminen viittaa samaan suuntaan. Mutta teosten kautta voi suunnata katseen vieläkin kauemmaksi. Niissä on rokokoomaista keveyttä ja erotiikkaakin.
Hellberg: Ingrid, 2017
Maalausten aiheena on usein interiööri, josta avautuu näkymä ulos. Veistokset, itämaisilta vaikuttavat matot ja uima-altaat viittaavat ylelliseen, mutta jo hivenen rappeutuvaan kulttuuriin. Ihmisiä ei näissä sisätilojen kuvissa näy, mutta ihmisen läsnäolo kuitenkin. Lattialle unohtuneet silmälasit tai sikin sokin heitetyt kuvat viittaavat tähän. Joskus maalauksissa on mukana taiteilijan oma teos, maalaus tai maljakko. Näyttelyssä onkin mukana myös klassiseen tapaan muotoiltuja oikeita maljakoita. Ne istuvat hyvin tähän hienoon kokonaisuuteen.
Karoliina Hellbergin näyttely liittyy Didrichsenin museon Pro Arte -tunnustuspalkintoon, jonka taiteilija sai viime vuonna.
Nuoret arkkitehdit Herman Gesellius, Armas Lindgren ja Eliel Saarinen saivat viime vuosisadan alussa tehtäväkseen suunnitella linna Karjalan kannakselle. Tilaaja oli pietarilainen liikemies Maximilian Neuscheller. Rakennus valmistui 1903.
Kolmikon arkkitehtitoimisto oli saanut mainetta pari vuotta aikaisemmin suunnittelemallaan Pariisin maailmannäyttelyn Suomen paviljongilla. Pietarilaistilaajalta arkkitehdit saivat kaiketi vapaat kädet ja niinpä tuloksena olikin vertaansa vailla oleva jugendlinna, kokonaistaideteos, jossa kaikki yksityiskohdat tekstiilejä ja huonekaluja myöten oli suunniteltu tiloihin sopiviksi. Linna tuhoutui jatkosodan aikana.
Saarinen: Takkanurkkauksen suunnitelma, 1902
Arkkitehtuurimuseossa mukana pääasiassa Eliel Saarisen taitavasti maalaamia interiöörikuvia linnasta. Jo ne muodostavat hienon taidenäyttelyn. Esillä on myös tekstiilejä ja huonekaluja. Kannattaa tutustua.
Kirjoitus on julkaistu Demokraatissa 21.3.2019
Hyvinpukeutunut kriitikko 