Agnus Dei

Agnus Dei, Jumalan karitsa. Se on Jeesuksen vertauskuva ja katolisen messun yksi merkittävä osa. Meidän luterilaisessakin kirkossamme lauletaan tai lausutaan: ”Jumalan karitsa, joka pois otat maailman synnit, armahda meitä.”

Karitsalla on osansa myös Pauliina Turakka Purhosen seimiasetelmassa, joka oli sijoitettu Loviisan kirkossa alttarille menevän käytävän vierustalle. Taiteilijan näköinen nainen imettää karitsaa. Lisäksi mukana on äiti vastasyntynyt lapsi sylissään. Niin vastasyntynyt vauva on, että napanuorakin on vielä kiinni. Etualalle on sijoitettu taiteilijan miehen näköinen hahmo, jolla on emakko sylissään.

Agnus Dei on siis messun osa. Sielunmessussa on myös osa nimeltä Dies irae, vihan päivä. Se kertoo viimeisestä tuomiosta. Nyt näyttää siltä, että Loviisassa ja muuallakin on eletty vihan päiviä, ja tuo viha kohdistuu Turakka Purhosen teokseen ja sen kirkkoon tuoneisiin ihmisiin. Yksi seurakunnan työntekijä on saanut sosiaalisessa mediassa jopa tappouhkauksen.

turakka-purhonen1_WEB

Kävin loppiaisena Loviisan komeassa kirkossa, jossa tuo teos oli silloin esillä viimeistä päivää. Kirkon on suunnitellut ruotsalaissyntyinen arkkitehti Georg Chiewitz, se valmistui runsaat 150 vuotta sitten. Chewitzin käsialaa on myös Ritarihuone Helsingissä.

Pari päivää olen miettinyt mikä tuossa teoksessa loukkaa ihmisiä, ärsyttää ja vihastuttaa aina tappouhkauksiin saakka. Voisiko se olla hahmojen suorasukainen alastomuus. Mutta alastomia ihmisiähän on esiintynyt kirkkotaiteessa keskiajalta saakka.

Voisiko syynä olla hahmojen rujous. Ne eivät ole enkelimäisen kauniitta, mannekiinit eivät ole seisoneet niiden malleina. Toisaalta eikö kaikilla, myös rujoilla ja epätäydellisillä ihmisillä, ole oikeus tulla kirkon pääkäytävän, Via sacran, Pyhän tien varrelle.

Entä sika, joka röhöttää pyhän perheen seurassa. Nämä ihmiset eivät varmastikaan syöneet epäpuhdasta sianlihaa, hehän olivat kunnon juutalaisia. Ja myöhemmin Jeesus ajoi pahoja henkiä sikalaumaan. Mutta suomalaiseen jouluun sika kuuluu oleellisesti. Mehän ahmimme kinkkua koko pitkien pyhien ajan suupielet rasvassa niin että olemme lopulta läkähtyä. Ehkä muutama läkähtyykin.

Tiedän, että Pauliina Turakka Purhonen on perehtynyt keskiaikaisten kirkkojemme primitiivisiin seinämaalauksiin ja veistoksiin. Hänen teostensa juuret ovat näin kaukana kulttuurihistoriassamme. Kirkko on ollut yksi kulttuurimme kivijaloista – sekä hyvässä että pahassa. On surullista, että tämä paha puoli on noussut etualalle Loviisan tapauksessa.

Suhteemme kirkkotaiteeseen niin kuin kaikkeen taiteeseen muuttuu vuosien mukana. Taiteilija Pellervo Lukumies maalasi 45 vuotta sitten keskisuomalaisen Toivakan kirkkoon värikkäät kattomaalaukset poptaiteen ilmaisua käyttäen. Kirkkoväki pahoitti niistä mielensä ja niitä vaadittiin peitettäväksi. Ne säilyivät kuitenkin ehkä kirkkoherran päättäväisyyden vuoksi. Nyt ne ovat pienen Toivakan kunnan tärkein nähtävyys. Maalauksia tullaan katsomaan eri puolilta maata, ulkomailtakin.

Mainokset