Monipuolinen graafikko

Taidegraafikko Tuulikki Pietilän syntymästä tuli runsas kuukausi sitten kuluneeksi sata vuotta. Ateneumin taidemuseo juhlistaa sekä taiteilijan että Suomen merkkivuotta Pietilän grafiikan näyttelyllä. Katselmus on ilahduttavan laaja ja monipuolinen. Vahinko ettei näyttelyn yhteydessä saatu aikaan julkaisua.

Minulla oli ilo tuntea Tuulikki Pietilä. Tapasin hänet viimeisten vuosien aikana useammankin kerran. Meistä tuli, jos ei nyt ystäviä, niin hyviä tuttuja kuitenkin. Jopa niin hyviä, että hän komensikin minua. Huhtikuussa 2000 hän soitti minulle: ”Helmi Kuusi on kuollut. Ja sinä kirjoitat nekrologin Helsingin Sanomiin.” Eipä siinä mikään auttanut. Nöyränä poikana kirjoitin Helmi Kuusen nekrologin, vaikka olin ajatellut selvitä elämäni kirjoittamatta Hesariin riviäkään.

Työskennellessäni Suomen Taidegraafikoissa kävin yleensä esittelemässä uudet puheenjohtajat Tuulikille. Hänhän oli paitsi arvostettu graafikko myös liiton kunniajäsen. Hän tarjosi yleensä lasin viskiä, joskus kahviakin. Hän kertoi tarinoita entisiltä ajoilta. Monta kertaa varsinkin mieskollegat joutuivat huvittavaan valoon.

Tero Laaksonen kuratoi Galleria G:hen Kunniaa piirtäjille -näyttelysarjan. Tuulikkikin tuli sitä katsomaan, kun esillä oli Tapani Raittilan piirustuksia. Jonkin aikaa katseltuaan hän kysyi: ”Ovatko nämä myynnissä.” Vastasin etteivät kaikki, vain pari. ”No, se nyt on niin Tapanin tapaista”, hän tokaisi. Vähän ajan kuluttua hän katsoi yhtä 1940-luvun piirustusta ja sanoi: ”Kyllä tuossa jo näkyy leijonan kynsi.” Se oli positiivisinta mitä kuulin hänen kollegoistaan sanovan.

Vuonna 2001 Suomen Taidegraafikot ry:n perustamisesta tuli kuluneeksi 70 vuotta. Merkkivuotta juhlittiin näyttelyllä ja iltajuhlalla, jota vietettiin Katajanokan kasinolla. Juhlaan oli kutsuttu myös Tuulikki ja muutkin kunniajäsenet: Pentti Kaskipuro, Outi Heiskanen, Leena Peltola…

Kun Tuulikki saapui paikalle, riensin jo ovelta saattelemaan hänet pöytään. Hän vilkaisi plaseerausta ja sanoi: ”Minä en sitten syö Leena Peltolan vieressä.” Vaihdoin nopeasti istumajärjestystä ja Tuulikki oli tyytyväinen koko illan. En tiedä mitä pahaa Leena Peltola oli Tuulikille tehnyt. Kumpikin oli jo elänyt pitkän elämän. Kyllähän siinä ehtii.

Pari vuotta ennen kuolemaansa Tuulikki Pietilä täytti 90 vuotta. Soitin hänelle ja kysyin voisinko tulla onnittelukäynnille. Hän kielsi tulemasta, hän oli toipumassa leikkauksesta ja oli huonossa kunnossa. Hän jaksoi kuitenkin kertoa leikkauksesta omaan suorasukaiseen tapaansa: ”Ennen nukuttamista hyvästelin jo koko maailman. Ajattelin, että tästä en enää selviä. Kun sitten kuitenkin heräsin ajattelin, että hip heijaa tässä sitä taas ollaan.”

On sanottu, että Tuulikki Pietilä jäi kumppaninsa Tove Janssonin varjoon. Varmasti jäikin, mutta ei kuvataiteilijana. Hänhän oli merkittävästi parempi kuvataiteilija kuin Jansson, joka oli ennen kaikkea loistava kirjailija. Sivuun jääminen johtuu enemmänkin lajista. Taidegrafiikka oli hänen elinaikanaan – ja on osittain vieläkin – marginaalissa. Sitä ei oikein ymmärretä, eikä sitä pidetä yhtä merkittävänä kuin maalausta tai kuvanveistoa.

Pietilä jäi myös mieskollegoidensa, varsinkin kahden Pentin, Kaskipuron ja Lumikankaan varjoon, vaikka oli itse asiassa näitä monipuolisempi taiteilija. Eihän Pietilän ympärille syntynyt kouluakaan. Ei ole puhuttu mestari P:stä tai Pietilän koulusta. Tämä suorasukainen graafikko tuskin olisi sietänyt ympärillään pyörivää ihailevaa opetuslapsijoukkoa.

Monipuolisuus tulee hyvin esiin näyttelyssä. Pietilä meni rohkeasti mukaan kunkin ajankohdan virtauksiin. Hienot kubistissävyiset vedokset ovat silkkaa 50-lukua, seuraavan vuosikymmenen kuvaan kuuluu puolestaan informalismi. Värigrafiikkaankin Pietilä paneutui huolellisesti. Hän ei tehnyt väritettyä mustavalkografiikkaa, vaan tutki värin ilmaisuvoimaa. Siinä hän oli parikymmentä vuotta aikaansa edellä.

 

Tour

Tour de France, 1951

Mainokset

Näyttämöllä

Taiteilija seisoo alastomana ja hämmentyneenä näyttämöllä, teatterin tai oopperan lavalla. Katsomo ja parvet ovat täynnä arvokkaan näköistä yleisöä. Teos on Pilvi Ojalan ja sen nimi on Painajainen.

Onko kysymys taiteilijan painajaisesta, siitä että arvovaltainen yleisö on yllättänyt hänet varustautumattomana, ilman suojaa? Tai ehkä on kysymys yleensä ihmisen painajaisesta, pelosta tulla yllätetyksi. Teoksen sävy on kaikesta kiusallisuudestaan huolimatta humoristinen, surumielisen hauska.

Olen aina ihaillut Pilvi Ojalan kykyä yhdistää vakava ja koominen. Näissä näyttämöissäkin, jotka on rakennettu kolmioulotteisiksi kulisseineen kaikkineen kuten työväentalojen ja seurantalojen teatterit, huumorin juonne on mukana. Ihmisetkin ovat itse asiassa kulisseja. Ja teatteriahan tämä elämä joidenkin viisaiden mukaan on.

Ojala on taitava. Muistan muutaman vuoden takaa hänen trompe l’oeil -teoksensa, pettävän luonnonmukaiset maalaukset. Huudon näyttelyssä taidosta ovat näyttämöiden ohella esimerkkeinä vaikkapa erilaiset omakuvien variaatiot.

Ojala ei kuitenkaan ole jäänyt taitonsa vangiksi. Hän ei tee näköiskuvia näköiskuvien vuoksi, vaan lähtee sujuvasti ja oivaltavasti omille teilleen. Tällaista taidetta on ilo katsella ja ilo pohdiskella.

Pilvi Ojalan näyttelyyn ehtii vielä tutustua. Se on esillä Galleria Huudossa Jätkäsaaressa 26.3. saakka.

 

pilvi-ojala-erikoisuuksia

Pilvi Ojala: Erikoisuuksia, 2016

Aluksi

Näin viime yönä kummallisen unen. Pidin sylissäni suurta mustaa kissaa. Äkkiä se hyppäsi sylistäni toisen kissan selkään mutta kiepsahti siitä edelleen lattialle. Kun se nousi ylös, sen nenästä vuoti verta. En ole koskaan nähnyt, että kissan nenästä vuotaa verta, ja kissa itsekin sanoi, ettei sen nenästä yleensä vuoda verta.

Oliko tuo kissa se kuuluisa, hävytön ja suorasukainen Begemot, joka seikkailee professori, maagi Wolandin kanssa Mihail Bulgakovin romaanissa Saatana saapuu Moskovaan? Voisi ollakin.

Joka tapauksessa tuon unen nähtyäni päätin aloittaa blogin kirjoittamisen. Tärkein aiheeni on kuvataide ja muu visuaalinen kulttuuri, kulttuuripolitiikkakin. Kirjojakin käsittelen, koska olen lukutaitoinen. Entä unet ja kissat? No, ei nyt sentään.