Taiteessakin väline voi olla viesti

Väline on viesti.” Monet kulttuurin muodot ovat pikemminkin välineiden seurausta kuin niiden syy. Nämä nuoruuteni kulttifilosofin kanadalaisen Marshall McLuhanin ajatukset tulivat mieleeni kun kiertelin kahden varsin erilaisen taiteilijan, graafikko Vappu Johanssonin ja kuvanveistäjä Kimmo Schroderuksen näyttelyissä.

Vappu Johansson aloitti uransa ikätovereittensa tapaan maalauksellisen grafiikan tekijänä. Hän otti käyttöön tuolloin 30 vuotta sitten uusia menetelmiä kuten carborundumin ja polymeerigravyyrin. Ne tuntuivat soveltuvan hyvin värien voimaan pohjautuvan grafiikan välineiksi.

Uran alkupuolella Johanssonin teoksista oli nähtävissä romanttinen ja ehkä hivenen eroottinenkin lataus. Vahvat värit, kukat ja muutkin kasvit olivat näitä sävyjä virittämässä. Samoin menneen, kadonneen maailman näyt ja fragmentit. Tämä kaikki oli Johanssonin teoksissa kehtovan puoleensavetävää.

Uusi näyttely tuo esiin uudenlaisen mutta entiseen tapaan kiinnostavan taiteilijan. Johansson tuntuu entistä enemmän pohtivan välineensä tai välineidensä mahdollisuuksia, niiden viestiä. Suorat viivat, eräänlaiset matemaattiset vektorit tai kuivaneulan värisevä jälki ovat piirtämisen ja taiteen perusasioita. Muutamassa teoksessa ihmiskasvot kasvavat hienosti esiin piirustusviivojen keskeltä.

Erityisiä suosikkejani näyttelyssä ovat teokset jotka nimetty Kysymyksiksi valosta. Niissä kuviot on painettu valkoisella valkoiselle niin että ne vaivoin erottuvat. Kysymys kuuluu: mistä kuva alkaa ja mihin se loppuu. Samalla tulee mieleen se moneen kertaan toistettu Paul Kleen ajatus, että taide ei kuvaa näkyvää, vaan tekee näkyväksi.

Kysymyksiä_neljälle

Kysymyksiä neljälle, 2018

Vappu Johanssonin näyttely on avoinna Duetossa 21,10. saakka.

Kaikki mikä kiiltää on veistosta

Vappu Johanssonin tavoin Kimmo Schroderus testaa välineensä mahdollisuuksia ja rajoja. Kuvanveisto on perinteisesti plastisen muodon taidetta. Schroderus vääntää ja kääntää klassisia muotoja miten haluaa. Metalli kiiltää niin kuin metallin pitää, ja luo näin kiinnostavan kontrastin gallerian hivenen rosoiselle tilalle.

Useimmat veistokset ovat abstrakteja, mutta on mukana tunnistettaviakin hahmoja. Tuulisena päivänä -teoksessa on luuranko, jossa kaikesta kiiltävyydestään huolimatta tai ehkä juuri sen vuoksi on koomisia piirteitä. Solvaajankin tunnistaa elolliseksi tai mielikuvitusolennoksi. Sen aineksina ovat myös tekstit, jotka eivät aivan helposti avaudu.

Entä väline ja viesti? Ehkä se on se, että kuvanveistossakaan sen konkreettisuudesta tai silkoisuudesta huolimatta kaikki ei ole sitä miltä näyttää. Tai sitten on juuri sitä.

Photo: Arttu Kokkonen / http://arttukokkonen.com

Solvaaja, 2016

Kimmo Schroderuksen näyttely on avoinna Forum Boxissa 21.10. saakka.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s