Kunniaa käsityölle ja oivalluksille

Runsas viikko sitten sain kutsun arkkitehti Erkki Mäkiön työhuoneelle Katajanokalle. Hän oli järjestänyt sinne kotinäyttelyn tai ateljeenäyttelyn. Olemme Erkin kanssa entisiä työtovereita museoviraston rakennushistorian osastolta neljänkymmenen vuoden takaa. Toki olemme tavanneet myöhemminkin.

Tiesin, että Erkki on hyvä piirtäjä; hän on piirtänyt muutakin kuin rakennussuunnitelmia tai restaurointisuunnitelmia esimerkiksi pilapiirroksia. Tiesin myös, että hänellä on intohimoinen suhde käsityöläisen välineisiin, höyliin, erilaisiin sahoihin ja talttoihin eli temmirautoihin kuten hän niitä kutsuu. Hän ei voi olla ostamatta kun näkee niitä olevan kaupan.

Sain seurakseni valokuvaaja Kari Haklin, ja niin suuntasimme Katajanokalle. Ja todella. Esillä oli vaikka mitä: seinät täynnä piirustuksia, pöydillä ja katosta riippumassa erilaisia teoksia, veistoksia, tuunattuja käyttöesineitä, taiteilijakirjoja ja tietenkin työkaluja. Yllätyksiä ja mielikuvituksen lentoa yllin kyllin.

dsc01139-1

Mäkiö näyttelyssään. Kuva Kari Hakli.

Tässä en pysty kaikesta kertomaan, mutta muutama esimerkki. Pöydällä oli laaja valikoima mitä mielikuvituksellisimpia erikoiskäyttöön muokattuja pahvimukeja. Näistä yksi kiinnostavimmista on cocktailtilaisuuksiin suunniteltu samppanjalasi, jossa on niin pitkä varsi, että sen voi huoletta laskea lattialle, jotta kädet vapautuvat kättelyyn tai poskisuudelmien halauksiin. Taitelijakirjojakin oli: pöytäkirja, joka on sijoitettu pöydänjalkojen varaan, rullalle kierrettävä teksti tai kirjoitus lankakeränä.

Veistetyistä tai vuolluista esineistä ei oikein tiedä ovatko ne tuttuja vai outoja. Kumpaakin niissä on. Usein niissäkin yhdistyvät yhteen kuulumattomat asiat tai muodot. Siinä niiden huumori. Yksi suosikeistani on taputus ja liputuskone, jonka voi käynnistää kampeen tarttumalla. Piirustuksissa on kuvattuna fiktiivisiä tai todellisia tapahtumia rakennussuojelun ja restauroinnin arjesta. Hyvä pilapiirtäjäkin Erkistä olisi tullut, jos olisi sille tielle lähtenyt.

edf

Cocktaillasi

Erkki Mäkiö kertoi esineistä ja niihin liittyvistä asioista parin tunnin ajan. Se vaikutelma jäi, että aina kun tämä arkkitehti istahtaa puukko ja puupalikka kädessä, syntyy jotakin yllättävää ja hauskaa.

Tällaisia koti- tai ateljeenäyttelyitä järjestettiin useinkin vielä kuusikymmentä tai viisikymmentä vuotta sitten, kun gallerioita ei ollut niin paljon kuin nykyisin. Iloitsin kovasti tilaisuudesta. Siinä oli monellakin tavalla iän tuomaa viehättävää patinaa.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s